Alkoholi, terveys ja ihmissuhteet

Suomalaiset ovat kiivenneet eurooppalaisen alkoholinkulutuksen kärkeen, 12.5 litraa henkeä kohti vuodessa puhdasta alkoholia.

Ennen keskioluen myynnin vapautumista, 1960-luvun lopulla lukema oli lähes puolta alhaisempi. Viinimaa Ranskalla se oli tuolloin lähes 20 litraa eikä Italian luku ollut paljoa pienempi. On siis tapahtunut dramaattinen muutos neljässä vuosikymmenessä, Suomen tappioksi.

Keski- ja Etelä-Euroopassa on jo aikoja sitten havahduttu alkoholin aiheuttamiin valtaviin terveysongelmiin. Maksakirroosikuolleisuus varsinkin oli erittäin korkealla. Nyt kehitys on parempaan päin. Suomessa terveysongelmat ja alkoholikuolleisuus ovat vastaavasti kasvaneet selvästi ja tilanne muuttuu entistä pahemmaksi tätä menoa.

Alkoholiverotuksen tuntuva alentaminen muutama vuosi sitten oli todella vahingollinen niin kansanterveyden, kansantalouden kuin sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta. Verotusratkaisuja pitää edelleen muuttaa kulutuksen hillitsemiseksi. Kulutusta olisi kaikin tavoin yritettävä saada alenemaan. Myös mainontaa ja muuta tiedotusta pitää kehittää tukemaan terveellisiä valintoja ja kulutustottumuksia.

Vanha kunnon raittiusajattelu pitäisi saada uudelleen arvoonsa.Siinähän alkoholijuomista pidättäytyminen oli ”terve, luonnollinen ja myönteinen elämäntapa.” Ainakin olisi hyvä saada lisääntymään niiden viikonpäivien määrä, jolloin ei koskettaisi lainkaan edes olutpulloon. Monen ihmisen maksa säästyisi rasitukselta, joka piilevänäkin voi olla vaarallista.

Alkoholijuomien käytön yhteys moniin mielenterveyden ongelmiin ja perhehäiriöihin on kiistaton. Vaikka alkoholi voi hillitysti nautittuna laukaista joitakin jännitystiloja ja helpottaa kanssakäymistä, juomien ottaminen menee monessa tapauksessa liialliseksi pahoin seurauksin.

Se on masentuneelle itsemurhan riskiä lisäävä tekijä. Äärimmäisenä seurauksena saattaa olla myös alkoholipsykoosi tai muu sekavuus joka niin ikään voi olla hengenvaarallinen tila. Väkivaltainen käyttäytyminen laukeaa usein humalatilassa.

Kun Sofi Oksanen on hiljattain saanut suurta huomiota tanskalaismediassa olleesta haastattelustaan, jossa hän oli tullut leimanneeksi suomalaiset miehet puhumattomiksi ja puolisoaan hakkaaviksi, hän epäilemättä osui arkaan paikkaan. Haastattelusta oli provosoivasti poimittu tämä vanha, sitkeä mielikuvia meistä miehistä. Vaikka se sittenkin kuvannee selvää vähemmistöä, se on aivan liian usein totta.

Nykykulttuurissa ja sukupuoliroolien vapautuessa tilanne valitettavasti on johtanut siihen, että myös naisten väkivaltaisuus parisuhteissa lienee lisääntynyt. Väkivaltaan turvautuminen on osoitus vuorovaikutustaitojen puutteesta, siitä ettei kyetä avaamaan suuta oikeaan aikaan ja sävyyn. Keskusteluyhteyden ylläpito parisuhteessa ehkäisee vihanpurkauksen valtaan pääsyä. Korkeat avioeroluvut kertovat, että paljon olisi parannettavaa.

Lapset ovat suurimpia kärsijöitä – ja ne eronneet miehet, jotka eivät enää saa otetta elämäänsä vaan syrjäytyvät kokonaan. Ihminen on kuitenkin oppivainen ja sitkeä olento, kun hän kohtaa aitoa ymmärtämystä ja saa tukea ahdinkoonsa. Siinä yhteiskunnan hyvinvointipalvelut ja niitä täydentävät vapaaehtoisjärjestöt ovat useimmiten korvaamattomia. Ketään ei saisi jättää heitteille.