Kuka tekee aloitteen?

Aloitteen päihdeohjelman laatimisesta tai päivittämisestä voi tehdä kuka tahansa yksittäinen työntekijä tai henkilöstön edustaja kuten työsuojeluvaltuutettu, luottamusmies tai yhteistoimintaelimen jäsen.

Henkilöstön taholta lähtevä koko yhteisöä koskeva aloite käsitellään joka tapauksessa edustuksellisessa elimessä kuten työsuojelutoimikunnassa tai yt-toimikunnassa.

Aloite voi tulla myös työterveyshuollosta käsin, jos siellä on todettu tarvetta päihdetyön kehittämiseen.

Aloitteen voi tehdä myös työnantaja tai esimies.

Ketkä laativat päihdeohjelman?

Työryhmään suositellaan:

• Henkilöstöpäällikkö
• Työsuojelupäällikkö
• Työsuojeluvaltuutettu
• Henkilöstön edustaja
• Esimiesten edustaja
• Työterveyshuollon edustaja

Asiantuntijoina voidaan kuulla esim.:

• Päihdetyön ammattilaisia
• Juristia
• Lääkäriä

Miten päihdeohjelman laadinnassa edetään?

1. Päätös ohjelman teosta

2. Työryhmän nimeäminen

3. Tausta-aineiston keruu ja käsittely

4. Asiantuntijoiden kuuleminen

5. Luonnoksen kirjoittaminen

6. Yhteistoiminnallinen käsittely

7. Ohjelman hyväksyminen

8. Päihdeohjelman jalkauttaminen

9. Seuranta

1. Päätös ohjelman teosta

Päätös ohjelman teosta ja sen aseman määrittelystä on perusteltua viedä ylimmän johdon tasolle, jolloin se saa virallisen luonteen, ja siihen kirjatut velvoitteet ymmärretään työtehtäviin kuuluviksi.

Päihdetyö on kehittämistoimintaa. Kehittäminen onnistuu vain, jos prosessilla on ylimmän johdon tuki. Tärkeätä on myös, että ylin johto sitoutuu päihdeohjelman pelisääntöihin.

2. Työryhmän nimeäminen

Työryhmän kokoa ei kannata paisuttaa liian suureksi, ettei työteho kärsi. Sen sijaan kannattaa kuulla asiantuntijoita.

Ryhmä nimeää keskuudestaan puheenjohtajan ja sihteerin. Sihteeriksi on syytä valita henkilö, jolla on tosiasialliset mahdollisuudet vastata kirjallisesta dokumentaatiosta, yhteydenpidosta ja aikataulutuksesta. Sihteeriksi voidaan nimetä ulkopuolinen ammattisihteeri.

3. Tausta-aineiston keruu ja käsittely

Suunnittelun alkuvaiheessa tutustutaan olemassa oleviin käytäntöihin ja arvioidaan niiden puutteita ja vahvuuksia.

Joskus on tarpeen kartoittaa nykytilannetta haastatteluin tai kyselyn avulla.

4. Asiantuntijoiden kuuleminen

Asiantuntijoina voidaan kuulla päihdetyöntekijöitä, lääkäreitä, psykiatreja, päihdehoitajia tai toisen työpaikan edustajia, joilla on vankka kokemus päihdeohjelman laadinnasta ja toteuttamisesta.

Asiantuntijoiden kuuleminen voi samalla olla pienimuotoinen seminaari laajemmalle kuulijakunnalle, esimerkiksi toimipisteiden päihdeyhdyshenkilöille.

Kannattaa vierailla muilla työpaikoilla tai tutustua muutoin hyviin käytäntöihin.

5. Luonnoksen kirjoittaminen

Työryhmän kokouksista pidetään muistiota. Pohjatekstien laadinta voidaan jakaa työryhmän jäsenten kesken.

6. Yhteistoiminnallinen käsittely

Tekstin luonnos kannattaa luettaa mahdollisimman monella henkilöllä. Näitä voivat olla esimerkiksi työpistekohtaiset yhdyshenkilöt ja kunkin jäsenen taustaryhmän edustajat. Päihdeohjelmaa laativa työryhmä on yhteistoiminnallinen kehittämisryhmä, jonka jäsenien tulee pitää yhteyttä edustamiinsa henkilöihin koko laadintaprosessin ajan ja kysellä näkemyksiä ja kommentteja kriittisistä asioista.

Esimerkiksi pelisääntökysymyksistä voidaan kysyä neuvoa koko henkilöstöltä, eli tietyissä kriittisissä kysymyksissä voidaan asia pyytää käsittelemään jokaisessa työpaikkakokouksessa (vrt. kohta 8)

Kun luonnos alkaa olla valmis, se viedään työsuojelutoimikunnan käsittelyyn (Valvontalaki, Päihdesuositukset). Jos työpaikalla on erillinen yt-toimikunta tai vastaava yhteistoimintaelin, se käsitellään myös siellä.

7. Ohjelman hyväksyminen

Kun ohjelma on käsitelty ja tarkistettu kohdan 6 mukaisesti, työnantajan ja henkilöstön edustajat vahvistavat sen allekirjoitukselllaan.

8. Päihdeohjelman jalkauttaminen

Päihdeohjelma toteutuu vasta silloin kun jokainen työntekijä tuntee sen sisällön, ymmärtää siitä saatavan hyödyn ja tietää, mitä häneltä ohjelman suhteen odotetaan.

Tähän ei riitä pelkkä tiedoksi antaminen ja kehotus tutustua asiakirjaan. Sen merkitystä on opiskeltava työpaikalla seikkaperäisesti. Silloin ohjelman ennalta ehkäisevä vaikutus voimistuu. Puheeksi ottamisen periaatteet käsitellään erityisen huolellisesti. Jalkauttamisen toteutusmalli on syytä kirjata itse ohjelmaan.

9. Seuranta

Päihdeohjelman tavoitteita asettaessa on hyvä miettiä jo, millaisilla mittareilla ja tavoitetilan kuvauksilla voidaan seurata ohjelman toteutumista. Seurantaa varten sovitaan aikataulu, jolloin määrävälein, esim. kerran vuodessa todetaan toteutumisen aste ja laatutaso. Jalkauttamisen toteutumista voidaan katsoa jopa 6 kk välein.

Esimerkkejä mittareista ideatasolla:

• päihdeohjelma käsitelty lähityöyhteisöissä % / vuosi
• päihdeseulonnat, osuus käyntikerroista %
• mini-interventioiden osuus käyntikerroista %
• koulutustilaisuuksien toteutumisaste %
• hoitoonohjausten vuotuinen muutos + / - %
• riskikäyttäjien osuus seulonnassa % / vuosi
• päihdeilmaston muutos