Rakentavalla keskustelulla voidaan löytää yhteisesti hyväksyttyjä etenemisteitä asioille. Jäsentely auttaa tunnistamaan keskustelun karikoita. Ellei niitä osata varoa, voidaan luoda esteitä avoimuudelle ja suorastaan vaikeuttaa kaikkien osallistumista. Yhteisöllisyyttä on vaalittava.

Erilaiset toistuvat alkoholiasioiden ilmapiiri- ja käytäntökartoitukset tekevät näkyväksi asioita, jotka ohjaavat arkipäivän käytäntöjä ja käyttäytymistä. Näkyväksi tekeminen ei tarkoita välttämättä sitä, että asioissa olisi jotakin korjattavaa. Niin pidetään myös yllä hyvää tilannetta. Mutta ne tarjoavat mutu-tuntuman sijasta varmemman pohjan puhua ja esittää mielipiteitä.

Yleisesti ajatellaan, että alkoholinkäyttöön liittyvät riskit tiedetään varsin hyvin. Se ei kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa. Alkoholimainonta vahvistaa lisäksi mielikuvia haitattomasta käytöstä. Työyhteisöt voivat ottaa asiakseen asiallisen ja ajantasaisen tiedon jakamisen.

Alkoholinkäytön ja siihen liittyvien asioiden nostamista keskusteluun pidetään usein sellaisenaan merkkinä ongelmien olemassaolosta: sitä pidetään pirujen maalaamisena seinälle.

Asenteen taustalla on on/off -käsitys alkoholiongelmista: ongelma joko on tai ei ole. Sen sijaan voisi ajatella, että alkoholinkäyttöön liittyy varsinkin käytettyjen määrien kasvaessa pitkin matkaa kaikenlaisia pulmia, hankaluuksia, riesaa ja vaivaa, haittoja ja ongelmia. Suurimman osan näistä ihmiset ratkovat aivan itse, hyviä ratkaisuja etsien ja löytäen, toisilta oppien, uutta keksien. Mutta jos tällaisesta omaehtoisesta alkoholinkäytön säätelystä saa ”alkoholiongelmaisen” nimityksen, kuka siitä haluaa puhua?

Ongelmaiseksi leimautumisen ja syyllisyyden tunne aiheuttaa varmasti oman käytön ja siihen liittyvien pulmien vähättelyä. Työyhteisö voi kuitenkin edistää toisenlaista suhtautumista.

Alkoholinkäyttöä pidetään yksityisasiana. Siksi myös kokemukset ongelmien omatoimisista ratkaisuista ja hyvistä toimintamalleista jäävät pitkälle yksityisasioiksi.

Jos keskustelua käydään hyvässä ilmapiirissä, sen kuluessa välittyy myös tietoa hyvistä käytännöistä. Ihmiset jakavat tietoja ja oppivat toinen toisiltaan. Tämän ei välttämättä tarvitse merkitsevimmillään tapahtua työyhteisössä, mutta se voi tapahtua myös siellä.