Päihteet eivät ole oma maailmansa

Päihteidenkäyttö ei muodosta mitään mystistä, muusta elämästä irrallista kokonaisuutta, vaan se on monin eri tavoin kytköksissä arkielämään. Esimerkiksi alkoholin suurkulutus voi uniongelmien, masentuneisuuden ja lisääntyneen sairastavuuden kautta vähentää työhyvinvointia – toisaalta taas lisääntynyt työhyvinvointi voi toimia sinällään päihdehaittojen ennaltaehkäisijänä.

Siksi päihdehaittojen ennaltaehkäisyä on helpointa käsitellä, kun asia kytketään osaksi laajempia kokonaisuuksia. Alkoholista voi puhua työpaikalla vaikkapa TYHY/TYKY –toiminnan yhteydessä, liikunta- tai virkistyspäivänä tai vastaavana – yhtenä työhyvinvointitekijänä muiden joukossa.

Tällä lähestymistavalla on kaksi suurta etua. Toinen on se, että kun päihteiden käsittely kytketään osaksi muuta työhyvinvointia, on paljon helpompi tehdä ratkaisuja tarvittavista toimista realistiselta pohjalta. Toinen etu taas on se, että tällä tavalla toimien päihteet – erityisesti alkoholi – eivät enää vaikuta yhtä suurelta tabulta kuin aiemmin: keskustelun käynnistäminen ja myös ihmisten havahduttaminen näkemään mahdolliset ongelmat on helpompaa, kun hihittely, moralisointi ja syyllisyydentunnot eivät ole ensimmäisenä häiritsemässä.

Päihdehaittojen ennaltaehkäisy on osa työsuojelua

Valitettavan usein päihdehaittoihin aletaan työpaikalla kiinnittää huomiota vasta läheltä piti –tilanteen jälkeen. Koska päihteet luonnollisesti voivat olla merkittävä työturvallisuusriski, on tärkeää, että päihdehaittojen ennaltaehkäisyä käsitellään myös osana työsuojelua. Tällä tavalla toimien voidaan edelleen vähentää alkoholin tabuluonnetta pelkkänä yksityisasiana. Työsuojelutoiminnalle on myös olemassa erittäin hyvät valmiit toimintamallit, joita seuraten myös päihteiden tapauksessa on helpompi edetä esimerkiksi riskien arvioinnissa.

Ennaltaehkäisy on enemmän kuin ennakointia

Päihdehaittojen ennaltaehkäisyn ajatellaan joskus tarkoittavan ongelmatilanteisiin varautumista ja varhaisempaa puuttumista päihdeongelmiin. Kumpikin asia on tärkeä, mutta ennaltaehkäisyä ne eivät oikeastaan ole. Ennaltaehkäisyä on se toiminta, jota voidaan – ja jota kannattaa – tehdä, ennen kuin minkäänlaisia ongelmia on ilmennytkään, ja jolla tähdätään siihen että ongelmia ei edes tule. Ero on kuin maanpuolustuksella ja diplomatialla: ensimmäisessä varaudutaan kriiseihin, jälkimmäisellä pyritään siihen, ettei niitä koskaan tulisikaan.

Tehokas ennaltaehkäisy on tasapuolista

Ennaltaehkäisevä toiminta, esimerkiksi päihdeasioista tiedottaminen, kannattaa aina kohdistaa koko henkilöstöön esimiehet mukaan lukien. Tämä on perusteltua, koska päihdehaittojen ilmeneminen on mahdollista kaikissa työntekijäryhmissä. Esimiesten mukanaolo toiminnassa on myös omiaan vähentämään työntekijöiden mahdollisia ajatuksia siitä, että kyse olisi vain työnantajan kontrollipolitiikasta. Ja mikä tärkeintä, sellainen päihteisiin liittyvä toiminta, joka kohdistuu vain johonkin tiettyyn henkilöstöryhmään, koetaan yleensä kyseistä ryhmää vahvasti leimaavana, mikä saattaa käytännössä tuhota kaiken tuon ryhmän aidon sitoutumisen yhteisiin tavoitteisiin.

Tehokas ennaltaehkäisy perustuu yhteistyöhön

Työnantajalla ja esimiehillä on päihteisiin työpaikalla liittyvissä ongelmatilanteissa oikeus ja velvollisuuskin tehdä ratkaisut vaikeissa tilanteissa tarvittaessa yksinkin. Ennaltaehkäisevä toiminta on kuitenkin tehokkaimmillaan silloin, kun sen toteuttamisesta voidaan sopia aidosti yhteistyössä kaikkien työpaikan avaintoimijoiden – niin esimiesten, työsuojeluhenkilöstön kuin luottamusmiestenkin – kesken. Näin kaikki sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin. Tämä on perusteltua siksikin, että tehokas ennaltaehkäisy on myös kaikkien osapuolten etu.